Joulutunnelmissa jo

Loma on alkanut, ja lapset kuhisevat jännityksestä. Tänä aamuna oli tonttu jo tuonut kuusen alle suklaiset joulupukit. On tainnut olla kilttejä lapsia. Mutta mistä oli tonttu päässyt sisälle? Ehkä samasta kolosta kuin makuuhuoneessamme asusteleva sisilisko...

Muutaman päivän kuluttua lähdemme Suomeen nauttimaan mummolan joulusta. Tiedossa varmasti glögiä ja pipareita ja joulukuusen haku metsästä. Ja toivottavasti lihapullia saapumisiltanamme - tällaisia terveisiä lapset lähettävät mummolle!

Haluaisin kiittää kaikkia lukijoitani ja turistejani kulunesta vuodesta. Olen tavannut aivan uskomattoman mukavia ihmisiä ja nauttinut paljon kaikista opastuksistani. Toivottavasti näemme uudestaan!

Rauhallista Joulua
ja
Mukavia Matkoja vuonna 2010!

Dubai International Film Festival (DIFF)

Dubaissa on menossa parhaillaan Dubai International Film Festival (9.-16.12.2009). Mekin osuimme lauantaina festareille vähän sattumalta käydessämme katsomassa ranskalaisen nuortenelokuvan "Le Petit Nicolas" (Pikku Nikke). Kuka luki pienenä kivoja Pikku Nikke -kirjoja? Minä ainakin, niitä oli kirjastossa iso liuta.

Elokuva esitettiin Madinat Arenassa (Jumeirah). Valtavan valaisevin vaaleanpunaisin tähdin koristellun salin yleisö koostui Dubain kahden ranskalaisen koulun oppilaista ja opettajista sekä Dubain silmäätekevistä ranskalaisista. Ja yhdestä silmäätekevästä suomalaisesta! Leffa oli ihan uskomattoman hauska - ehkä se Suomeenkin saapuu joku päivä.

Tänään festivaaleilla esitetään ensimmäinen Arabiemiraateissa tuotettu suuren budjetin elokuva "City of Life", ohjaajana Arabiemiraattien kansalainen Ali F Mostafa. Elokuva kertoo kolmen eri kulttuureista tulevan ihmisen elämästä Dubaissa; länsimaisen ekpatriaatin, intialaisen taksikuskin ja Arabiemiraattien kansalaisen; ja heidän kohtaamisistaan.

Palan halusta nähdä tuon elokuvan! Voisimmehan itsekin olla sen päähenkilöinä. Tänään kuitenkin sataa sataa ropisee kaatamalla jo toista päivää - parasta vain odottaa kotona villapaita päällä ja villasukat jalassa, että sade lakkaa ja tiet eivät enää tulvi.

Taas puolikasta rikkaampi

Juoksimme tänään mieheni kanssa Dubai Creek Striders Half Marathonin. Kuvassa näette reittimme, joka oli vaihtelevuudeltaan ja maisemiltaan erittäin kiva. Tosin ehtiikö siinä paljon maisemia katsella...

Lähtö klo 7 aamulla. Nautintoa ja kärsimystä sopivassa mittasuhteessa. Juottopisteitä useinkin. Kannustavaa yleisöä kuitenkin erittäin vähän. Maalissa odottivat helpottava pohjehieronta sekä aamiainen terassilla. Ja oma kulta, joka oli siellä jo tovin ollut.

Kotona mitalikokoelmamme senkun kasvaa. Ei koskaan enää, vannoin tänään. Tai ehkä kuitenkin ensi vuonna uudestaan...

Injaz voi hyvin!

Huhtikuun puolessa välissä kerroin teille kloonikameli Injazin syntymästä. Paikallisen lehden mukaan ystävämme Injaz piti muutama päivä sitten ensimmäisen lehdistötilaisuutensa. Tutkijat ovat kloonatun kamelin kasvuun tyytyväisiä, sillä Injazilla ei näy minkäänlaisia merkkejä ennenaikaisesta vanhentumisesta, mihin hänen edeltäjänsä, kloonattu lammas Dolly, menehtyi. Injaz on erittäin terve ja leikkisä kamelilapsi; se suukotteli lehdistötilaisuudessa kuvaajan kameraa ja leikki toimittajien hiuksilla.

Mitä taas tulee Dubai Camel Reproduction Centren myöskin luomaan eläimeen "cama" (laaman ja kamelin risteytys), on se osoittautunut lisääntymiskyvyttömäksi lukuisista hedelmöitysyrityksistä huolimatta.

Wilfred Thesiger ja kamelimarkkinat

Eilinen kului opintomatkalla Al Ainissa. Tutustuimme muun muassa Jahili Fort:iin (linnoitus), jossa on uskomattoman mielenkiintoinen pysyvä näyttely englantilaisesta tutkimusmatkailijasta ja matkakirjailijasta Wilfred Thesigeristä (1910-2003). Thesiger vaelsi Arabian niemimaan eteläisissä osissa beduiinien seurassa vuosina 1945-1949 kulkien jopa kaksi kertaa Empty Quarter -hiekka-aavikon läpi.

In the desert
I had found
a freedom
unattainable
in civilisation.
-W. Thesiger-

Hänen kirjoistaan lienee tunnetuimpia "Arabian Sands" (1959), jossa hän kertoo matkoistaan Arabian niemimaalla ja kuvailee beduiinien häviävää elämäntapaa. Thesiger ystävystyi Sheikh Zayed bin Sultan Al Nahyanin kanssa (josta tuli myöhemmin Abu Dhabin hallitsija ja Arabiemiraattien ensimmäinen presidentti). Al Ainin museot keskittyvät paljon rakastetun Sheikh Zayed bin Sultan Al Nahyanin elämänvaiheisiin, olihan hän syntynyt ja kasvanut Al Ainissa. "Who ever has no past has neither present nor future" oli Sheikh Zayedin mottona hänen korostaessaan Arabiemiraattien perinteiden ja kulttuurin säilyttämisen tärkeyttä.

Ja sitten vaihteeksi viihteelle: tutustuimme myös Al Ainin kamelimarkkinoihin. Kamelit ovat niin hellyttäviä. Eikö tuollainen kuvassa oleva pikku sweety olisikin ihana yllätys joululahjapakettiin?

Sateen jälkeen tulee pouta

Aloin aamulla miettimään tuota suomen kielen sanaa "pouta". Omituinen sana. Pyörittelin sitä kielelläni. Maistelin. Lapseni eivät sitä ulkosuomalaisena varmasti tunne ollenkaan. Tai ehkä kuitenkin siitä etanalorusta...

Eilen Arabiemiraateissa raivosi hiekkamyrsky. Monta kertaa narskuttelin hampaissani hiekkaa ulkona ollessani. Ja näkisittepä tänä aamuna terassimme - valkoiset laatat eivät paljon pilkistä hiekkakerroksen alta.

Yöllä ukosti ja salamoi, satoi vettäkin. Tytärtäni pelotti ja vähän minuakin. Aamulla kadut olivat täynnä valtavia vesilätäköitä; niitä sain sitten väistellä aamulenkilläni. Estejuoksua.

Onneksi ei enää sada. Meidän perheemme kun omistaa vain yhden sateenvarjon, eikä yksiäkään kumppareita!

Itsenäisyysjuhlintaa vieläkin

Kävimme eilen illalla itsenäisyysjuhlan kunniaksi järjestetyssä tapahtumassa Jumeirah Beach Residencessä (The Walk). Kadulla auto- ja ihmisvilinää, katutaiteilijoita, tanssia, tunnelmaa. Me ja uniset lapsemme.

Hotelli Hiltonin läheisyyteen varta vasten pystytetty Heritage Village oli kivasti toteutettu. Pääsi kertaheitolla tutustumaan Arabiemiraattien perinteisiin, kuten haukat, kamelit, hevoset ja helmenkalastus. Pääsimme myöskin ihailemaan lukuisia tanssiesityksiä. Kuvassa paikallisten miesten keppien kanssa esittämä ay'yallah-tanssi, jota pidetään tämän alueen vanhimpana tanssina.

Yleisölle jaettiin mielin määrin biryania (kana-riisiruoka). Maistui meidänkin nälkäiselle perheellemme, vaikka aika mausteista olikin. Ruoan päälle nautin arabialaisen kaardemummakahvin. Tuoksusta tuli ihan pulla mieleen...

Nyt riittivät perinnetapahtumat vähäksi aikaa. Esikoiseni saa jo näppylöitä sanasta "heritage" (perinne). Hyi häpeä, turistioppaan poika ja kaikkea! Asiaa lievensi jälkeenpäin The Walkilla perinteisesti nautittu italiainen jäätelö. Sellaisia perinteitä vastaanhan ei pojallani ole mitään.

Viehättävä Dubai Mall

Bastakiyan alue on aina ollut suosikkikorttelini Dubaissa. Voisin kävellä tuntikausia sen pikku kujilla kyllästymättä. Piipahtaa jossain sen entisöidyistä taloista. Ihailla sen tuulitorneja. Juoda "Lemon and Mint" -drinkin jossain sen viehättävistä kahviloista. Vierailla sen taidegallerioissa.

Dubai Mall on kuitenkin kovaa vauhtia nousemassa toiseksi suosikkikorttelikseni. Itse ostoskeskuksessa jo sinänsä on jotain ytyä: maailman suurin karkkikauppa, akvaarioseinä, Gold Souq, luistinrata, Kinokuniya-kirjakauppa. Waitrose Supermarket, josta saa possua ja ihan melkein ruisleivän makuista leipää (rye bread).

Ulkona Waterfront Promenadelta on uskomattomat kuvauskulmat Burj Dubaihin. Suihkulähdeshowt iltaisin klo 18.00-23.00 ovat näkemisen arvoiset. Viehättävä silta yhdistää Dubai Mallin Souq Al Bahariin ja Old Towniin, myös satumaiseen Palace-hotelliin. Ravintoloita löytyy joka lähtöön.

Näin talvella Old Townin puut on valaistu pikku kynttilöin. Kyllä nekin kelpaavat joulukuusen puutteessa.

Itsenäisyysparaati

Hyvää itsenäisyyspäivää meille Dubailaisille! Pianhan se Suomenkin itsenäisyyspäivä seuraa perässä... Se ainoa oikea itsenäisyyspäivä minulle.

Konkurssihuhuista huolimatta Dubai järjesti eilen loistokkaan paraatin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Yleisölle jaettiin mielin määrin rintamerkkejä ja Arabiemiraattien lippuja - onnistuin saamaan 38-vuotispäivän kunniaksi painetun kaulaliinankin.

Itsenäisyyskulkuetta johti Dubain kruunuprinssi Sheikh Hamdan Bin Mohammad Bin Rashid Al Maktoum. Kulkue kuvasti Arabiemiraattien historiaa ennen ja jälkeen itsenäistymisen. Huomiota herättävin nykypäivän symboli oli metro, joka pääkatsomon edessä ajoi metroaseman sisään. Juhlayleisön enemmistö oli Arabiemiraattien kansalaisia paikallisissa asuissaan. Vähemmistönä me kirjavasti pukeutuneet ekspatriaatit ja turistit. Kerrankin näin puolin (Arabiemiraattien väestöstähän vain noin 20% on Arabiemiraattien kansalaisia).

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, voi jospa oisit saanut olla mukana!

Retro Photos of Dubai

Kaipasin jotain kultturellia toimintaa tälle lomalle, joten hurautin lasten kanssa muutama päivä sitten Desert Palm -hotelliin katsomaan valokuvanäyttelyä Dubaista vuosina 1965-1971. Näyttelyn oli koonnut Michael Hamilton-Clark, joka toimi insinöörinä Dubaissa mainittuina vuosina. Nuo vuodethan olivat juuri rakennusbuumin aikaa öljytulojen ansiosta (tiet, sairaalat, sillat, satamat...).

Erittäin mielenkiintoinen näyttely ainakin tällaisille Dubain asukkaille! Jälleen kerran hätkähdytti Dubain huima kehitys 1960-luvulta nykypäivään. Kuvassa Al Maktoum Bridge vuodelta 1967. Taustalla häämöttää Clock Tower.