Elämäni toinen maraton on ohitse... 4h27min. Jälleen mielenkiintoinen kokemus siitä, miten kroppa ja mieli reagoivat väsymykseen. Henkisen kasvun paikka.
Maratonia voi mielestäni verrata synnytykseen, ainakin minun kohdallani. Viimeiset 10km olivat yhtä tuskaa. Ja kuitenkin kaikki se unohtui maaliin saapuessa, jäljelle jäivät vain upeat muistot.
Kivoja muistoja tämän vuoden Dubain maratonilta jäikin koko joukko. Ensimmäiset pari tuntia juoksimme tiheässä sumussa, tunnelma oli jännittävän epätodellinen. Kuin unta. Juomapisteitä oli tiheään, vessat siistejä ja yleisö kannustavaa. Kanssajuoksijoiden kanssa oli kiva rupatella.
Illalla kotona herkuttelimme pihveillä, ranskalaisilla perunoilla ja viinillä. Jälkiruoaksi vielä tiramisua. Kruunasi päivän.
