Liput puolitangossa

Ras Al Khaimah:in hallitsija, Sheikh Saqr Bin Mohammed Al Qasimi, menehtyi varhain eilen aamulla. Hän oli syntynyt vuonna 1920, ja olikin Arabiemiraattien tämänhetkisistä hallitsijoista vanhin. Seuraajaksi nimettiin hänen poikansa Sheikh Saud Bin Saqr Al Qasimi.

Edesmennyt Sheikh Saqr Bin Mohammed Al Qasimi oli vallassa vuodesta 1948 asti, ja hänellä oli merkittävä rooli maansa kehittämisessä nykypäivän tasolle. Hän ymmärsi Ras Al Khaimah:in kehityksen olevan mahdollista vain koulutuksen avulla. Koulutuksen edistäminen lieneekin hänen suurin saavutuksensa. Ehkä sen takia koulut pysyivät tänään auki emiraatteihin julistetusta seitsemän päivän suruajasta huolimatta.

Bastakiya - My Love

Eräänä lokakuisena maanantaiaamuna kävimme kurssikaverini kanssa vihdoinkin SMCCU:n (Sheikh Mohammed Centre for Cultural Understanding) järjestämällä aamiaisella Bastakiyassa. Kahvin ja taatelein meidät toivotettiin tervetulleiksi viehättävään arabialaistyyliseen huoneeseen, jossa asettauduimme istumaan lattialle tyynyjen päälle. Ruokalistalla paikallisia perinneruokia, kuten leipää, kikherneitä, nuudeleita... Ihastuin pikku munkkeihin (Loqmat), joita nautittiin taatelisiirapin kanssa. Ruoka maittoi, ja samalla meille kerrottiin Arabiemiraattien perinteistä.

Tiedättekö, miksi kahvi täällä perinteisesti nautitaan mustana ja ilman sokeria? Koska yksinkertaisesti sokeria ja maitoa ei ollut saatavissa aavikolla.

Jälkeenpäin samoilimme Bastakiyan alueella päämäärättä. Nuo varjoiset pikku kujat. Sisään kutsuvat pikku talot. Tuulitornit. Ehdottomasti Dubain kaunein kortteli. Minun sydänkäpyseni. Bastakiya - My Love!

Clark Francis Tennis Tournament

Arki-illat ovat kiireisiä, kun kuskaamme lapsiamme heidän lukuisiin harrastuksiinsa. Ja, jotteivät perjantait kävisi tylsiksi, on keksitty tennisturnaukset!

Tänään järjestettiin Clark Francis Tennis Tournament jo toista kertaa tänä syksynä. Vaude, molemmilla kerroilla on esikoiseni päässyt semifinaaliin asti sarjassaan (10 and under)! Aikamoinen saavutus tässä helteessä ja kosteudessa.

Juhliaksemme tätä ja kunnioittaaksemme turnausperinteitämme nautimme taas kerran lounaan italialaisessa La Vigna -ravintolassa (Century Village), jossa nuorimmainen pääsi taas nauttimaan lempiruokaansa. Varmaan arvaattekin, mikä se on...

Betawi Café

Kukapa tuntee Karaman? Karama on eräs Dubain vanhoista ja vilkkaista kaupunginosista ja erittäin suosittua asuinaluetta; matalia kerrostaloja vieri vieressä. Erityisen kuuluisa Karama on pirattituotteistaan (kellot, laukut, vaatteet...).

Näin Time Outissa kerran artikkelin pienestä indonesialaisesta kuppilasta, joka sijaitsee Karaman alueella. Päätimme mieheni kanssa nauttia lounasta tuossa Betawi Caféssa eräänä aurinkoisena päivänä (ja niitähän täällä riittää). Ravintola löytyi Karaman kiireisiltä kujilta muiden katuravintoloiden joukosta. Sisällä muutama pöytä ja yksi tarjoilija. Vaatimaton sisustus.

Vaatimattoman ulkokuoren taakse kätkeytyi erinomainen ja edullinen ruoka. Suositella voin ainakin seuraavia annoksia: Soto Betawi (perinteinen indonesialainen keitto), Nasi Goreng (riisi-kanaruoka) ja jälkiruoaksi Pisang Goreng (friteerattuja banaaneja). Palvelu oli superherttaista ja superhymyilevää. Ihan itsekin hymyilimme, kun suljimme ravintolan oven takanamme. Superlounas!

Lenkkihikeä

Miksi tunnin hitaalla aamulenkillä paita tarrautuu ihoon kiinni ja olo on tahmea? Hiki roiskuu asfaltille? Suolaiset hikipisarat valuvat silmiin? Suu janoaa vettä?

Tällaista on lenkkeily +30°C:n lämpötilassa ja 93%:n kosteudessa. Elämää Dubaissa. Suomessa kuulemma jo sataa lunta - voisitte vähän lähettää sitä tännekin!

Meydan Grandstand ja Grandstand Stables

Lienemme syntyneet onnellisten tähtien alla, koska pääsimme eilen tutustumaan Meydan-raviradan ihmeellisyyksiin lähemmin...

Pääkatsomo kiilsi uutuuttaan. Sisääntuloaulan katossa meidät yllätti katossa näkyvä hevosenpää (katso kuva). Katsomorakennus on 1,6 km pituinen eli - johan tästä olikin aikaa - Maailman Suurin Katsomo! Yhteensä raveja mahtuu kerralla katsomaan noin 60000 ihmistä.

Tutustuminen Grandstand-talleihin oli upea kokemus. Hevosia kohdellaan täällä kuin kukkaa kämmenellä. Jokaisella hevosella on henkilökohtainen valmentaja, joka vastaa sen treenauksesta ja ruokavaliosta. Nami nami kauraa ja ohraa ja porkkanaa. Talleilta kulkee 2,5 km pituinen ilmastoitu tunneli pääkatsomon läheisyyteen, jotteivät hevoset kärsi kuumuudesta. Hevosilla on myös ilmastoitu juoksumatto, jottei kesäkuumalla tarvitse treenata ulkona.

Uljaita hevosia kävelytettiin edessämme kerta toisensa jälkeen. Kiiltäviä, kauniita, uljaita ratsuja. Ei mitään makkaroita vyötäröllä. Monet niistä kuuluvat Dubain sheikkiperheelle. Kuvassa kruunuprinssi Sheikki Hamdan bin Mohammed bin Rashid Al Maktoumin omistama Al Shemili, joka, voitettuaan tämän vuoden maaliskuussa Dubain World Cupissa, lienee noin 5 000 000 dollarin arvoinen söpöliini!

Hampaaton hymy, kiitos!

Uusimme äskettäin viisumimme, joten joudumme nyt uusimaan myös UAE:n henkilöllisyystodistuksemme. Se on nyt tai ei koskaan, päätin tänä aamuna ja suuntasin reippaasti kulkuni Emirates Identity Authority:n (EIDA) luukuille lasten kuvat ja passit mukanani - heidän läsnäolonsa ei ollut välttämätön.

Odottelin vuoroani vain puolitoista tuntia, olin varautunut pidempään odotukseen tiiliskiven kokoisen romaanin kanssa. Mukava emiraattivirkailija naputteli tehokkaasti muutokset tietokoneelleen. Sormenjäljet, valokuva. Ystävällisyys huipussaan. Harjoitimme jopa jonkinlaista small talkia ...

... kunnes tyttäreni valokuva pysähdytti kaikki toiminnot. Stop! Ei saa hymyillä niin, että hampaat näkyvät. Ei edes virkailijan aneleva puhelu esimiehelleen ratkaissut asiaa. On otettava uusi hampaaton kuva tai tuotava tyttö tänne kuvattavaksi.

Poistuin EIDA:sta ristiriitaisin tuntein, missio puolittain suoritettuna. Katselin vielä tyttäreni kaunista kuvaa valkoisine hampaineen ja kauniine hymykuoppineen. On se vaan niin väärin.

Kännykkäni soi. Koulu. Tulisitteko hakemaan korvasärkyisen tyttärenne koulusta? Tulen toki, ilomielin! Sairaita lapsia ei hymyilytä, ainakaan kovasti, joten raahasin tyttäreni koulusta EIDA:n virkailijan kuvattavaksi. Kuvasta tuli hymytön ja hampaaton.

Nähdään taas kolmen vuoden päästä, sanoin virkailijalle. Voimme siihen asti harjoitella hampaattomia hymyjä...

Ranskalainen ilta saarella

Eilen illalla meitä kokoontui yli 40 hengen ranskaa puhuva porukka Jumeirahin rannalle, josta ystävämme kuljettivat meidät veneellä läheiseen saareen. Joukossa yksi suomalainen ja kaksi puolikasta suomalaista.

Ohjelmistossa rentoa rupattelua, uintia, vesihiihtoa, hiekkalinnoja ja piknik.

Ihana istua siinä hiekalla ja katsella Dubain rantaviivaa pilvenpiirtäjineen. Polskutella vilvoittavassa merivedessä. Katsella lasten iloista juoksentelua. Puraista herkullista nakkisämpylää.

La vie est belle!