Hampaaton hymy, kiitos!

Uusimme äskettäin viisumimme, joten joudumme nyt uusimaan myös UAE:n henkilöllisyystodistuksemme. Se on nyt tai ei koskaan, päätin tänä aamuna ja suuntasin reippaasti kulkuni Emirates Identity Authority:n (EIDA) luukuille lasten kuvat ja passit mukanani - heidän läsnäolonsa ei ollut välttämätön.

Odottelin vuoroani vain puolitoista tuntia, olin varautunut pidempään odotukseen tiiliskiven kokoisen romaanin kanssa. Mukava emiraattivirkailija naputteli tehokkaasti muutokset tietokoneelleen. Sormenjäljet, valokuva. Ystävällisyys huipussaan. Harjoitimme jopa jonkinlaista small talkia ...

... kunnes tyttäreni valokuva pysähdytti kaikki toiminnot. Stop! Ei saa hymyillä niin, että hampaat näkyvät. Ei edes virkailijan aneleva puhelu esimiehelleen ratkaissut asiaa. On otettava uusi hampaaton kuva tai tuotava tyttö tänne kuvattavaksi.

Poistuin EIDA:sta ristiriitaisin tuntein, missio puolittain suoritettuna. Katselin vielä tyttäreni kaunista kuvaa valkoisine hampaineen ja kauniine hymykuoppineen. On se vaan niin väärin.

Kännykkäni soi. Koulu. Tulisitteko hakemaan korvasärkyisen tyttärenne koulusta? Tulen toki, ilomielin! Sairaita lapsia ei hymyilytä, ainakaan kovasti, joten raahasin tyttäreni koulusta EIDA:n virkailijan kuvattavaksi. Kuvasta tuli hymytön ja hampaaton.

Nähdään taas kolmen vuoden päästä, sanoin virkailijalle. Voimme siihen asti harjoitella hampaattomia hymyjä...